keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Heips!

En ole valitettavasti vähään aikaan ehtinyt päivittelemään blogia koulu sekä työkiireiden takia, mutta luvassa on Cinemare-arvostelu sekä läpikatsaus Paranormal Activity elokuviin, joten kannattaa odottaa seuraavaa päivitystä! :)

tiistai 17. tammikuuta 2012

Night Visions

Vierailin ensimmäistä kertaa Night Visions elokuvafestareilla 2011 syksyllä. Aikaisemmin en ole tullut osallistuneeksi lähinnä pitkän välimatkan takia sillä Suomen kauhuelokuvafestivaaleilla pyörivät samat elokuvat. Nyt onnistuin kuitenkin yhdistämään yhden elokuvaillan Helsingin vierailuuni.

Yritin suunnitella elokuvien valinnan sen mukaan, että pyrin katsomaan ne, jotka eivät ole tulossa Joensuun Cinemareen.
Kävin katsomassa seuraavat elokuvat: Revenge – A Love Story, Two eyes staring ja Morituriuksen. Leffailtani taisikin olla aika kansainvälinen sillä katsomieni elokuvien kotimaat vaihtelivat toisistaan.

Kokonaisuus oli aika hyvä sillä elokuvat poikkesivat aika paljon toisistaan. Olin ollut aamulla töissä ja hypännyt sen jälkeen junaan, mutta elokuvat pitivät minut kuitenkin hereillä puolen yön toiselle puolelle. Revenge – A Love Story oli nautinnollisen nihilistinen. En yleensä innostu Aasiasta lähtöisin olevista kauhuleffoista, mutta tämä hongkongilainen elokuva sai kuitenkin arvostukseni puolelleen yksinkertaisella ja selvällä tyylillään. Elokuva etenee hyvin ja pitää mielenkiintonsa yllä koko ajan. Kyseessähän on jälleen kerran kostotarina ja vaikka tällaisia onkin olemassa miljoona ja tuhat mahtuu joukkoon lisää tämä yksi sillä elokuva erottuu edukseen muista.

Illan toisena elokuva katsoin Two eyes staring on kotoisin Alankomaista ja Belgiasta. Elokuva on visuaaliselta ilmeeltään juuri sellainen, kuin kuvitella saattaakin. Tämän elokuvan kotimaa olisi aivan hyvin voinut olla joku pohjoismaakin. Olisi tarvittu vain suuri, kartanotyyppinen talo ja valkoiset huonekalut. Tarinan juonesta tulee alkuun mieleen John Ajvide Lindqvistin romaani, mutta valitettavasti elokuva ei toimi niin monella tasolla, kuin Lindqvistin kirjat eikä se vie meitä loppua kohden syvempään ratkaisuun vaan tarjoilee tylsän loppuratkaisun, joka alentaa leffankeskinkertaisen jännärin tasolle.

Viimeinen elokuva Morituris sijoittuu Italiaan. Lähtökohta on perinteinen slasher kauhuleffoista. Ystävykset ovat matkalla metsän keskellä olevaan paikkaan pitämään hauskaa. Mukana on huumausaineiden lisäksi myös naiskauneutta, joka on kaikenlisäksi vierailijoita ulkomailta, joita ei varmasti osata kaivata...
Alku asetelma vaikuttaa todella selvältä, joten vaikka olikin väsynyt aivot koittivat kovasti raksuttaa heti elokuvan alusta asti mitä seuraavaksi voisi mahdollisesti tapahtua. Onneksi leffa pääsee yllättämään minut positiivisesti.

HUOM! Olen täysin feministi sekä naisasianainen, mutta Last House on the Left tai I Spit on Your Grave leffat eivät kauhistuta minua. Ei edes Bloodsong vaan kauhuelokuvissa mielestäni kaikki on sallittua sillä kyseessä on elokuva eikä todellisuus. Jos joku ihminen ottaa elokuvista vaikutteita on hänellä todennäköisesti ongelmia jo valmiiksi eivät elokuvat ole aiheuttaneet niitä. On surullista, että ihmiset purkavat pahaa oloaan toisiinsa, mutta elokuvat eivät aiheuta pahaa vaan ihminen.

Metsässä tapahtuvat raiskaus- ja pahoinpitelykohtaukset ovat varmasti monen mielestä puuduttavia ja turhia ja mielessäni kävi jopa leffan jälkeen onko syynä kenties nämä kohtaukset miksi elokuvaa on edes alettu tekemään ja itse pääidea lisätty vain myöhemmin? Oli miten oli nämä kohtaukset ovat todellakin leffan parasta antia. Jos aikaisemmin luettelemani leffat ovat tuttuja niin varmasti tämäkin viihdyttää pahalla olollaan.

Omaperäinen on kyllä todellakin pääidea, jonka ympärille leffa on tehty. Nuoret herättävät muinaiset gladiaattorit henkiin ja niinkuin gladiaattorin luontoon kuuluu edessähän on teurastus. Leffa läsähtää hieman loppua kohden. Olisin odottanut vielä jonkinlaista käännekohtaa, mutta turhan takia. Kuitenkin mielestäni pienen budjetin leffaksi teos on ihan ok. Ei mitenkään merkittävä tai ”pakko nähdä”, mutta kauhufaneja se varmasti viihdyttää.

Näiden leffojen jälkeen suuntasinkin Helsingin yöelämään...

lauantai 31. joulukuuta 2011

Viime aikoina katsottuja elokuvia

Black Sheep 2 ½  / 5
Its Alive (2009) 1  ½  / 5
My Bloody Valentine (1981) 3 ½ / 5
Devil (2010) 3/5
Hatchet (2006) 3/5
Are You Scared  (2005) ½ / 5
Cabin Fever (2002) 3 ½ / 5
Poltergeist 2   (1986) 2 / 5

perjantai 30. joulukuuta 2011

Its Alive (2008)

Babez for breakfast, Bitches for brunch


Näin joulun aikaan, joko mieli on lempeä ja sydän täynnä rakkautta tai sitten odotukseni Its Alive remakea kohtaan olivat valmiiksi jo niin alhaiset, ettei se enää pystynyt tuottamaan minulle pettymystä. Harvoin hyvästä kirjasta tehdään hyvää elokuvaa, mutta vielä harvemmin hyvästä leffasta tehdään hyvää remakea.  Kuitenkin kauhunsuurkuluttajana katson melkein kaikki uutuudet mitä tulee vain levitykseen, vaikka kyseessä olisikin minusta häpäisy jotain pyhää kohtaan. En aio siis vertaila uutukaisia vanhoihin leffoihin paljoakaan vaan käsitellä kaikki itsenäisinä tapauksina.

Elokuvan juoni lyhykäisyydessään; nuori pariskunta, Frank ja Leonore odottavat esikoistaan. Synnytys ei tapahdu ilman komplikaatioita vaan lääkäri sekä hoitaja surmataan syntyneen vauvan, Danielin ansiosta. Danielin päästyä verenmakuun on äidin vaikea piilotella salaisuutta saatikka pitää hermonsa kurissa.

Its Alive ei kuitenkaan nostanut katselun aikana missään vaiheessa niskavillojani pystyyn ärsyttävyydellään tai kehnoudellaan. Miljöö on miellyttävännäköinen Turhat ja ärsyttävät sivuhenkilöt eivät tunge liikaa esille sekä lapsen erikoisuuden selvittäminen ei vie liikaa aikaa. Mielestäni oli avian turhaa edes alkaa kertomaan syitä, mutta… Kipupisteet ovatkin sitten huonojen näyttelijöiden ja yltiöpäisen koomisuuden puolella.  Varsinkin Lenoren hysteerisyys ei vakuuta.


Onneksi keskinkertaisia ja  huonoja kauhuelokuvia on hyvä olla olemassa siksi, että ne hyvät loistaisivat vain enemmän ja olisivat nautinnollisempia katsottavia. Mutta onko todellakin olemassa huonoja kauhuelokuvia? Eihän ole huonoa heviäkään…

Splattertease:
Leffan parasta hurmeantia oli päähenkilön ystävättären kuolema. Ei mitenkään normaalia raaempi tappo, mutta plussaa silti.
1 ½  / 5